Tyypin I merkintöjä koskee ISO-standardi 14024:2018 Ympäristömerkinnät ja ympäristöselosteet – Tyypin I ympäristömerkinnät – Periaatteet ja menettelyt. Merkinnät osoittavat, että tietty tuote tai palvelu täyttää tai ylittää riippumattomien kolmansien osapuolten vahvistamat erityiset ja kvantitatiiviset ympäristökriteerit. Tyypin I merkinnät edellyttävät kolmannen osapuolen varmennusta, minkä ansiosta ne ovat uskottava ja hyödyllinen tapa ”rajata” pitkää mahdollisten tuotteiden tai palveluiden luetteloa. Näiden merkintöjen antaminen voi kuitenkin olla kohtuutonta tavarantoimittajille etenkin, jos heillä on useita tuotteita eri luokissa. Tämä auttaa selittämään, miksi harvoissa tuotteissa on tällaiset merkinnät. Joitakin esimerkkejä tyypin I merkinnöistä on esitetty kuvassa 2.

Energy Star -merkintä varmistaa eri tuoteluokkien tehokkuuden. Jos joku esimerkiksi etsii tehokasta keskeytymätöntä virransyöttöä (UPS), hän voi käyttää Energy Star -tuotehakua tehokkaimman UPS-ratkaisun etsimiseen tietystä topologiasta. Tyypin I merkinnät ovat kätevä ja kelvollinen keino verrata tiettyjä tuoteominaisuuksia, kuten tehokkuutta, mutta ne eivät perustu elinkaaren arviointiin (LCA).

Kuva 2 – Esimerkkejä tyypin I merkinnöistä

Tyypin II merkintöjä koskee ISO-standardi ISO 14021:2016 Ympäristömerkinnät ja ympäristöselosteet – omaehtoiset ympäristöväittämät (tyypin II ympäristömerkinnät). Tyypin I merkintöjen tavoin ne ilmoittavat, että tuote tai palvelu täyttää tai ylittää erityiset ja kvantitatiiviset ympäristökriteerit. Kuten otsikosta käy ilmi, nämä merkinnät ovat kuitenkin omaehtoisia, mikä tarkoittaa, että tuotteen valmistaja voi esittää mitä tahansa väitettä ilman kolmannen osapuolen tarkastusta. Valitettavasti vähemmän hyvämaineiset valmistajat hyödyntävät tätä ja esittävät vääriä väitteitä tyypin II tuotemerkinnöissään. Siksi due diligence on välttämätöntä, jos haluat käyttää arvioinnissa tyypin II merkintöjä. On tärkeää, että valmistaja toimittaa merkintäohjelman perustana olevat asiakirjat yhdessä tietojen kanssa. ISO 14 021 -standardin mukaan ympäristöväittämiä esittävien tahojen käyttämien arviointimenetelmien tulisi olla selkeitä, avoimia, tieteellisesti perusteltuja ja dokumentoituja. Lisäksi valmistajalla on oltava tietoja väitteen perustelemiseksi. Merkintä ei saa merkitä sitä, että tuote on kolmannen osapuolen sertifioima tai muulla tavoin validoima.Esimerkki tyypin II merkinnästä esitetään kuvassa 3.

Kuva 3 – esimerkki tyypin II merkinnästä

Tyypin III merkinnät perustuvat ISO-standardiin ISO 14025 Ympäristömerkinnät ja ympäristöselosteet – periaatteet ja menettelyt (Tyypin III ympäristömerkinnät). Yksinkertaisesti sanottuna ympäristötuoteseloste (EPD) on asiakirja, jossa esitetään yhteenveto tuotteen tai palvelun ympäristöelinkaaritiedoista, ja se on tavallisesti voimassa 5 vuotta. Ympäristötuoteselosteiden avulla asiantuntijat voivat tehdä tuotepäätöksiä tuotteen kestävän kehityksen perusteella. Tämä on samanlainen kuin elintarvikkeissa olevat ravintoarvomerkinnät, jotka auttavat meitä päättämään, mitä ruokaa ostaa. Tärkein syy siihen, miksi elintarvikkeiden merkinnät auttavat ostajia vertaamaan samankaltaisia elintarvikkeita, on se, että merkinnät on standardoitu (kussakin maassa). Vastaavasti ympäristötuoteselosteet auttavat asiantuntijoita vertaamaan helpommin saman luokan tuotteita, kuten katkaisijoita. ISO 14025 -standardissa vahvistetaan tyypin III ympäristöselosteohjelmien ja tyypin III ympäristöselosteiden kehittämistä koskevat periaatteet ja menettelyt.

Ympäristötuoteselosteiden on perustuttava elinkaaritietoihin tai elinkaaren analyysitietoihin, joita puolestaan säännellään ISO 14040 -standardissa. On tärkeää huomata, että ISO 14040 on yleinen ja koskee kaikentyyppisiä tuotteita ja palveluita. Siksi se ei ole kovin hyödyllinen tietyssä tuoteluokassa. Ohjelmien ylläpitäjät auttavat täyttämään tämän aukon hallinnoimalla ohjelmia ISO 14 025 -standardin mukaisesti siten, että ympäristötuoteselosteissa ilmoitetaan samantyyppisiä tietoja.

ISO 14020 -standardin mukaan ohjelman ylläpitäjä voi olla yritys tai konserni, teollisuuden ala tai toimialajärjestö, viranomainen tai virasto tai riippumaton tieteellinen elin tai muu järjestö. Ohjelman ylläpitäjä kehittää, hyväksyy ja julkaisee tuoteluokkasääntöjä (PCR) ja tuotekohtaisia sääntöjä (PSR) (katso loppuhuomautus 5). Tuoteluokkasäännöt ovat erityisiä sääntöjä, vaatimuksia ja ohjeita tyypin III ympäristöselosteiden kehittämisestä yhdelle tai useammalle tuoteluokalle (katso loppuhuomautus 6). Esimerkiksi tähän asiakirjaan liittyvä tuoteluokkasääntö kattaa sähkö-, elektroniikka- ja LVIJ-R-tuotteet sekä määrittää, miten valmistajien tulee suorittaa elinkaariarviointi. Tuotekohtaisissa säännöissä määritellään säännöt tämän luokan tietyille tuotteille, kuten katkaisijalle, ilmastointilaitteelle, UPS-järjestelmälle jne. Ohjelman ylläpitäjät hallinnoivat myös ympäristötuoteselosteiden rekisteröintiä ja julkaisemista ja pyrkivät varmistamaan, että valmistajat eivät saa epäreilua etua kiertämällä sääntöjä ympäristötuoteselosteita laatiessaan. Käsittelemme joitakin näistä sudenkuopista osiossa ”Ohjeet tarkkaan tuotevertailuun”.

ISO 14040 -standardin taulukossa A.1 esitetään yhteenveto ympäristöselosteohjelman kehittämiseen ja toimintaan liittyvistä vaiheista ja tahoista. Kuva 4 osoittaa tämän ja osoittaa, että asianosaiset ovat osa prosessia. Standardissa todetaan, että asianosaisia voivat olla materiaalitoimittajat, valmistajat, toimialajärjestöt, ostajat, käyttäjät, kuluttajat, kansalaisjärjestöt, julkiset virastot ja tarvittaessa riippumattomat osapuolet ja sertifiointitahot.

Tarjoamme ympäristötuoteselosteita, joita kutsutaan myös tuotteiden ympäristöprofiileiksi. Tuotteiden ympäristöprofiili on ohjelman ylläpitäjän, P.E.P. Associationin käyttämä termi. Kyseinen järjestö hallinnoi tuotteiden ympäristöprofiilin ympäristöselosteohjelmaa. Tämä ohjelma tukee sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sekä LVIJ-tuotteiden tuoteluokkasääntöjä. Huomaa, että tuotevalmistajat kehittävät tyypillisesti ympäristötuoteselosteensa ohjelman ylläpitäjän sääntöjen mukaisesti, mutta joko sisäisten (ks. loppuhuomautus 7) tai ulkoisten asiantuntijoiden on todennettava ne riippumattomasti ympäristötuoteselosteessa esitetyllä tavalla. Ympäristötuoteselosteiden avulla voit helpommin kvantifioida eri tuotteiden kestävää kehitystä. Lisäksi ne tarjoavat tietoja, joita yritykset tarvitsevat Scope 1-, 2- ja 3-päästöjensä raportointiin osoittaakseen edistymisensä yrityksen ympäristötavoitteissa. Kuva 5 esittää esimerkin valokaarivikasuojan ympäristöprofiilitiedoista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tyypin III merkinnät eli ympäristötuoteselosteet ovat keskeinen väline tuotteen ympäristövaikutusten kvantitatiivisessa arvioinnissa. Nämä asiakirjat perustuvat ISO-standardeihin ja ovat validoituja. Valmistajien olisi asetettava ympäristötuoteselosteensa vapaasti saataville. Tyypin I merkinnät ovat kolmansien osapuolten tarkastamia ja hyödyllisiä suorituskyvyn, kuten energiatehokkuuden, arvioinnissa. Tyypin II merkinnöistä voi olla hyötyä, jos valmistaja toimittaa niiden uskottavuuden perustana olevat asiakirjat.

Tämä on tuote, johon kestävää kehitystä koskevat tiedot on mallinnettu, ja se muodostaa vertailun perustan. Myös tuotteen kuvaus voidaan liittää mukaan. Ympäristötuoteselostesääntöjen avulla tämä vertailutuote voi edustaa kaikkia tuotesarjan malleja. Myöhemmin keskustelemme siitä, miten voit käyttää vertailutuotteen tietoja kohdemallisi tietojen arviointiin.

Tämä ilmoittaa edustavan tuotteen toiminnan. Esimerkiksi 75 kVA:n jakelujännitteen alentaminen loppuasiakkaan käyttämälle jännitetasolle energiaministeriön (DOE, Department of Energy) määrittelemien energiatehokkuusvaatimusten mukaisesti 20 vuoden ajan. Joskus toimintayksikkö ilmoitetaan energiayksikköä, painoyksikköä jne. kohti. Huomaa, että kahden tuotteen ympäristöprofiilin vertailua varten toimintayksikön ja arviointimenetelmän on oltava samat. Katso tarkemmat tiedot kohdasta ”Ohjeet tarkkaan tuotevertailuun”.

Näin saadaan vertailutuotteen paino sekä sen materiaalien, myös pakkausten, prosentuaalinen jakauma. Kokonaispainoa käytetään eri mallin ympäristötietojen suhteelliseen skaalaamiseen.

Näin saadaan tietoja vertailutuotteen valmistuksesta, jakelusta, asennuksesta, käytöstä ja käyttöiän päättymisestä elinkaarianalyysin osalta. Nämä ovat joitakin elinkaariarvioinnissa käytettyjä oletuksia.

Tämä osio avautuu ja sisältää joitakin muita elinkaariarvioinnin oletuksia. Kuva 6 näyttää esimerkin näistä oletuksista virtakiskon ympäristövaikutustaulukossa. Taulukon viimeinen rivi on erityisen tärkeä, koska siinä ilmoitetaan elinkaariarvioinnissa käytetty päästökerroin (ks. loppuhuomautus 8). Käsittelemme tätä tärkeää oletusta seuraavassa osiossa.

Taulukon jälkeen esitetään luettelo vertailutuotteen "vaikutusindikaattoreista", joilla mitataan tuotteen ympäristövaikutuksia. Nämä arvot on yleensä lueteltu kohdassa tieteellinen merkintä (esim. 2.52E+02). Yksi keskeinen ympäristövaikutusindikaattori on:

• ”Vaikutus ilmaston lämpenemiseen” tai ”ilmaston lämpeneminen”, tyypillisesti yksikköinä CO2e-kiloa (”e” tarkoittaa ekvivalenttia). Tähän useimmat ihmiset viittaavat tuotteen ”hiilijalanjälkenä”.

Tämä ja muut vaikutusindikaattorit annetaan kullekin viidelle elinkaariarvioinnin vaiheelle, jotka määritellään tuoteluokkasäännöissä seuraavasti:

• Valmistus – ”luonnonvarojen louhinnasta tuotteiden ja pakkausten valmistukseen ja niiden toimittamiseen valmistajan viimeiselle logistiikka-alustalle”;
• Jakelu – ”kuljetus viimeisimmän valmistajan logistiikka-alustasta tuotteen saapumiseen käyttöpaikkaan”;
• Asennus – ”tuotteen asennus käyttöpaikkaan”;
• Käyttö – ”tuotteen käyttö ja huolto käyttökyvyn varmistamiseksi”;
• Hävittäminen – ”tuotteen käyttöiässä oleva tuote poistetaan, puretaan ja kuljetetaan käsittelykeskukseen tai kaatopaikalle ja hävitetään”.

Tuotteen ympäristöprofiilin viimeinen osa on esitetty taulukkona, joka sisältää:

• Tuotteen ympäristöprofiilin antamispäivä;
• Voimassaoloaika;
• Tuotekohtaiset säännöt ja versio, johon tuotteen ympäristöprofiili perustuu;
• Selosteen ja tietojen riippumaton tarkastus; X ilmaisee, perustuuko tuotteen ympäristöprofiili sisäiseen vai ulkoiseen tarkastukseen.

Tuotteen ympäristöprofiilin tiedot eivät ole tarkkoja. Jos tietyn indikaattorin arvot ovat 10 prosentin sisällä toisistaan, näitä kahta tuotetta olisi sen vuoksi pidettävä samanarvoisina kyseisen indikaattorin osalta. Tämä johtuu siitä, että standardien mukainen valmistajan ilmoittamien arvojen virhemarginaali on +/-5 prosenttia. Jos esimerkiksi tuotteen A hiilijalanjälki on 100 kg ja tuotteen B 105 kg, niitä on pidettävä samanarvoisina, koska niiden alueet (+) ja (-) ovat päällekkäisiä.

Tuotteiden ympäristöprofiilit sisältävät paljon tietoa, josta osa on monimutkaista. Tämän vuoksi tuotteiden ympäristöprofiileissa olisi oltava linkki niissä käytettyjen termien määritelmiin. Tämä on entistäkin tärkeämpää, kun verrataan eri valmistajien tuotteita, koska määritelmien mukaan vertaat samantyyppisiä tietoja.

Kokonaishiilijalanjäljen vertailu ei takaa, että vertaat samankaltaisia arvoja, ellei jokaista elinkaaren arvioinnin vaihetta arvioida samalla tavalla. Seuraava luetelmakohta osoittaa tämän tärkeyden.

Kaikissa sähkötuotteissa on sähköhäviöitä, jotka aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä. Päästöjen suuruus on kuitenkin hyvin riippuvainen päästökertoimesta, joka on kasvihuonekaasujen päästö jokaista tuotettua sähkön kilowattituntia kohti. Elinkaariarvioinnissa oletetaan tietty päästökerroin, jolla lasketaan tuotteen ”käyttövaiheen” aikana syntyvät hiilipäästöt.

Jos päästökerroin ei ole sama vertailtavien tuotteiden välillä, niitä ei voi verrata reilusti. Tämä on erityisen tärkeää aktiivisille sähkötuotteille, kuten ilmastointilaitteille ja UPS-järjestelmille, koska käyttövaiheen päästöt muodostavat yleensä suurimman osan elinkaaripäästöjen kokonaismäärästä. Esimerkiksi tehokkaan UPS-järjestelmän ympäristöprofiili (esim. 95 %) voi osoittaa, että kokonaispäästöt ovat kolme kertaa suurempia kuin selvästi tehottoman UPS-järjestelmän (esim. 80 %). Taulukon 1 mukaisesti tämä esimerkki on laskettu 27 Euroopan maan kokonaispäästökertoimen perusteella (0,231 kg CO₂e/kWh) verrattuna Ranskan päästökertoimeen (0,062 kg CO₂e/kWh). Vaikka tämä ei vaikuta oikeudenmukaiselta, ohjelman ylläpitäjät antavat valmistajien käyttää tiettyjä maakohtaisia päästökertoimia kyseisessä maassa myytävissä malleissa. Joissakin tapauksissa näitä samoja malleja myydään kuitenkin myös maailmanlaajuisesti.

Lisäksi tuotteen ympäristöprofiilin ”käytetty energiamalli” (kuvan 6 viimeinen rivi) vaikeuttaa päästökertoimen varmistamista, koska se on yleensä ilmoitettu yhdistelmäkoodina, kuten ”<1 kV; EU-27”. Jos kaikkien tuotteiden päästökerrointa ei pystytä selvittämään, tehokkain tapa arvioida kahden tai useamman tuotteen käyttövaiheen päästöjä on verrata niiden tehokkuutta samalla kuormituksella tehokkuuslaskureiden avulla. Esimerkiksi yksivaiheisen UPS-järjestelmän tehokkuuden vertailulaskuri on tehokas ja helppo tapa verrata kahden eri UPS-järjestelmän tehokkuutta. Huomaa, että vaikka tämä menetelmä ei huomioi käyttövaiheen ylläpitopäästöjä, se voidaan jättää huomioimatta tiettyjen tuotteiden, kuten UPS-järjestelmien kohdalla, koska se edustaa merkityksetöntä prosenttiosuutta kokonaiskäytöstä (<2 %).

Jos vertailtavalle tuotteelle ei ole saatavilla tehokkuuslaskureita, kannattaa pyytää valmistajaa antamaan tuotteelle tehokkuuskäyrä, jonka avulla voit verrata kaikkien tuotteiden tehokkuutta samalla kuormitusprosentilla.

Tärkein huomio: Jos päästökerroin ei ole sama vertailtavien tuotteiden välillä, niitä ei voi verrata reilusti.

Käyttöprofiilissa on kuvattu edustavan tuotteen prosentuaalinen kuormitus ja käyttöaika sen elinkaaren aikana (kuvan 6 neljäs rivi). Käyttöprofiilissa voidaan esimerkiksi määrittää, että 25 prosentia kuormitetaan 20 prosentille käyttöiästä, 50 prosentia kuormitetaan 20 prosentille, 75 prosentia kuormitetaan 30 prosentille ja 100 prosentia kuormitetaan 30 prosentille. Käyttöprofiilia käytetään laskettaessa edellisessä luetelmakohdassa käsiteltyjä hiilidioksidipäästöjä. Jos käyttöprofiilit ovat erilaisia, arvoja ei voi verrata. Käyttöprofiilit perustuvat tiettyihin toimintatiloihin (esim. normaalitila, esilämmitystila) ja näiden tilojen on myös oltava yhdenmukaisia tuotevertailuissa.

Tuotteen ympäristöprofiilisääntöjen avulla vertailutuotteet voivat edustaa tuotesarjan malleja. Kahden tai useamman tuotteen ympäristöprofiilin vertailutuotteiden suora vertailu saattaa tarkoittaa, että vertaat eri kapasiteeteilla (esim. 100 A:n katkaisija vs. 600 A:n katkaisija) valmistettujen tuotteiden hiilijalanjälkiä, mikä johtaa virheelliseen vertailuun. Toisinaan, kuten ilmastointilaitteiden tapauksessa, tuotteen ympäristöprofiili tarjoaa ympäristövaikutusindikaattorit normalisoiduissa yksiköissä (esim. kg CO2e per jäähdytyskilo). Jos indikaattorit eivät normalisoidu, vertailutuotteen ympäristöindikaattori on mitoitettava suhteessa sen painoon (esim. tuotannon päästöt kiloina vertailutuotteen painokiloa kohti). Vastaavasti vertailutuotteen käyttötiedot on skaalattava käyttämällä sen nimellistehokapasiteettia (esim. käytettävä päästöjä kiloina vertailutuotteen kapasiteettia kohden). Taulukko 2 osoittaa esimerkin siitä, miten tuotannon päästöt lasketaan arvoitavalle mallille B käyttämällä mallia A, tuotteen ympäristöprofiilin vertailutuotetta.

Tämä prosessi on toistettava jokaisen arvioitavan ympäristöindikaattorin kohdalla. Nämä ekstrapoloinnit ovat tuotteen ympäristöprofiilitietojen odotetun tarkkuuden mukaisia.

Tuotteen ympäristöprofiilit, joissa on erilaiset tuotekohtaiset säännöt ja tuoteluokkasäännöt, saattavat tuottaa variansseja, jotka mitätöivät vertailun. Tarkista viimeisellä sivulla olevasta taulukosta, että tuoteluokkasääntöjen ja tuotekohtaisten sääntöjen versiot ovat samat.

Emme suosittele eri ohjelman ylläpitäjien ympäristötuoteselosteiden vertailua (esim. P.E.P. Associationin ja Ecoleafin selosteiden vertailua). Tämä johtuu pääasiassa siitä, että ne tuoteluokkasäännöt, joihin elinkaarianalyysit perustuvat, ovat todennäköisesti erilaisia. Ohjelman ylläpitäjien (ks. loppuhuomautus 9) lisääntyminen vuosien mittaan erityisesti rakennus- ja rakennusmateriaaliteollisuudessa on johtanut erilaisiin pyrkimyksiin yhdenmukaistaa tuoteluokkasääntöjä. Tähän mennessä yksikään järjestö ei kuitenkaan ole varmistanut tuoteluokkasääntöjen yhdenmukaisuutta eri ylläpitäjien välillä.

Tuoteluokkasääntöjen neljänteen versioon sisältyy lisävaihe, jota kutsutaan moduuliksi D ”nettoedut ja -kuormat järjestelmän rajojen ulkopuolella”. Tässä valinnaisessa vaiheessa valmistajat voivat hakea ympäristöhyvitystä uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja/tai kierrätyksestä. Jos esimerkiksi 100 % tuotteesta kierrätettäisiin, valmistaja voisi pyytää hyvityksenä valmistuksen jalanjälkeä vastaavan arvon. Tätä voidaan hyödyntää vain, jos valmistajalla on kierrätysohjelma, jossa raaka-aineena käytetään 100 prosenttia kaikista käytöstä poistetuista tuotteista. Kierrätysohjelma tulee olla käytössä myös omassa toimipaikassasi. Pyydä ennen hyvityksen hyväksymistä valmistajalta tarkat tiedot kierrätysohjelmasta. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, miten valmistaja varmistaa, että 100 % tuotteista palautetaan heille eivätkä ne päädy kaatopaikalle.

Joskus tuotteen ympäristöprofiilit sulkevat pois odotettavissa olevia komponentteja, mikä asettaa oletuksen, että yhdellä valmistajalla on huomattavasti pienempi jalanjälki kuin toisella. Esimerkiksi UPS-järjestelmän ympäristöprofiili voi sulkea akut pois. Useimmissa tapauksissa kytkinlaitteistojen tai sähkökeskusten ympäristöprofiilit eivät sisällä katkaisijoita. Voit estää tämän virheen lukemalla tuotteen koko ympäristöprofiilin ja sen ulkopuolelle jäävän sisällön.

Tämä on tuotteen kyky säilyä kestävänä pitkään ilman laadun tai arvon merkittävää heikkenemistä. Pohjimmiltaan on todettava, että mitä kauemmin tuote täyttää tehtävänsä minimaalisella kunnossapidolla ja heikkenemisellä, sitä kestävämpi se on (olettaen, että se on myös tehokas ja tarkoituksenmukainen). Kun tuotteen vaihtamistarvetta pidennetään, sen valmistamiseen ja jakeluun tarvittavia resursseja sekä vanhan tuotteen hävittämisen vaikutusta siirretään. Modulaarisuus voi olla tehokas keino kestävyyden parantamiseen kahdella toisiinsa liittyvällä tavalla. Kun tuote on modulaarinen, viallinen moduuli voidaan korjata vaihtamalla se uuteen sen sijaan, että vaihtaisit koko tuotteen. Toiseksi, standardoitujen moduulien avulla valmistajat voivat nopeasti parantaa moduulin luotettavuutta verrattuna vastaavaan muuhun kuin modulaariseen tuotteeseen. Korjauksia tarvitaan siis vähemmän, minkä vuoksi jätettä joutuu vähemmän kaatopaikoille. Modulaarisia tuotteita ovat esimerkiksi ulosvedettävät kytkinlaitteistot ja skaalautuvat UPS-järjestelmät (vaihdettavat virta- ja akkumoduulit).

”Kuluvia” komponentteja (esim. ilmansuodattimia) sisältävissä tuotteissa kestävyys tarkoittaa myös sitä, että valmistaja tarjoaa varaosia ja huoltopalveluita tuotteen koko käyttöiän ajan. Näiden tietojen avulla päätöksentekijät voivat valita tuotteet, joiden kokonaiskustannukset ovat alhaisemmat, erityisesti tapauksissa, joissa yhden tuotteen etukäteiskustannukset ovat paljon alhaisemmat kuin toisen. Kestävyyden arviointi perustuu standardeihin, kuten eurooppalaiseen standardiin CSN EN 45552, yleiseen menetelmään, jolla arvioidaan energiaan liittyvien tuotteiden kestävyyttä.

Tämä kuvaa sitä, missä määrin tuote on korjattavissa. Myös tuotteen korjaaminen pidentää sen käyttöikää ja parantaa siten sen kestävää kehitystä. Korjattavuutta käsitellään eurooppalaisessa standardissa CSN EN45554, "General methods for the assessment of the ability to repair, reuse, and upgrade energy-related products". Korjattavuus kertoo myös tuotteen korjaamisen helppoudesta. Esimerkiksi kytkinlaitteiston korjauskelpoisuus paranee merkittävästi modulaaristen komponenttien avulla. Muita esimerkkejä ovat ohjelmisto, joka varoittaa käyttäjää vikaantuneesta osajärjestelmästä, standardoitujen osien ja kiinnikkeiden käyttö sekä useimmin vaihdettavien osien helppo saatavuus.

Tämä kuvaa mahdollisuutta lähettää hävitettävä tuote takaisin valmistajalle joko suoraan tai palveluntarjoajan kautta. Palautuksen tavoitteena on hyödyntää käytöstä poistettavia tuotteita mahdollisimman laajasti sen sijaan, että ne heitettäisiin kaatopaikalle, mikä johtaa resurssien tuhlaamiseen. Kun valmistajat helpottavat käytöstä poistetun tuotteen palauttamista, se lisää huomattavasti osallistumista 5R-ohjelmiin (korjaus, kunnostus, uudelleenvalmistus, uudelleenkäyttö ja kierrätys) ja antaa valmistajille enemmän mahdollisuuksia pidentää nykyisten tuotteiden käyttöikää lisäämällä varaosien ja kunnostettujen yksiköiden varastomääriä. Tuotteet tai komponentit, joita ei voida käyttää uudelleen, voidaan sen jälkeen kierrättää asianmukaisesti.

Jotta tuote voidaan ilmoittaa ”palautettavaksi”, valmistajan on hyväksyttävä tuotteen palauttaminen yhdelle tai useammalle palveluntarjoajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että valmistaja on kehittänyt prosessin, jonka mukaisesti käyttäjä ja palveluntarjoajat palauttavat tuotteet käyttöiän päätyttyä tai suoraan valmistajan tiloihin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tuotteiden vastaanottajat ovat saaneet koulutusta niiden käsittelyyn. Käytöstä poistetun tuotteen palauttaminen voi myös oikeuttaa käyttäjän hankkimaan uusia tuotteita.

Ohjelma tarjoaa läpinäkyviä ja luotettavia tietoja tuotteen koko elinkaaren ajalta. Nämä yksityiskohtaiset tuotteen ympäristötiedot ylittävät nykyiset sääntelyvaatimukset ja vastaavat näin asiakkaiden kasvaviin odotuksiin.

Ohjelma sisältää viisi tietoluokkaa, joista jokainen vastaa tuotteen elinkaaren vaihetta. Yli kolmekymmentä datapistettä työkaluvihjeillä auttavat sinua ymmärtämään Environmental Data Program -ohjelmaa ja tekemään perusteltuja päätöksiä.

Ohjelman avulla voit tehdä faktoihin perustuvia päätöksiä hyödyntämällä luotettavia ja yksityiskohtaisia elinkaareen liittyviä datapisteitä. Oman arvolupauksen voi erottaa vastuullisempien valintojen avulla ja omaa ympäristöjalanjälkeä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistyötä voi arvioida ja raportoida tarkasti.